Maisemakuvasta mekoksi

Syventävän vaatetuksen opintojaksolla päätyöni on ollut tämä mekko. Sitä valmistaessa on tullut vastaan niin onnistumisen kokemuksia kuin sitäkin enemmän niitä epäonnistumisia tai ainakin ongelmakohtia. Koko projekti on opettanut paljon ja olen oppinut mekkoa tehdessä, ainakin omasta mielestäni, muotoilemaan onnistuneesti. Huomioiden aiemmat kokemukseni ja taitoni vaatetukseen liittyen, jotka eivät ole kovin loisteliasta tasoa, olen kehittynyt paljon.

Halusin ottaa projektin, joka veisi minua omille rajoilleni, jotta taitoini kehittyisivät ja uskaltaisin kokeilla. Olen usein turhautunut siihen, että tarkoista suunnitelmista, sekä huolellisesta ompelusta ja muusta työskentelystä huolimatta lopputulos on ollut toisenlainen, mihin olin tähdännyt. Jopa yksinkertaista mekkoa tehdessä. Lähes joka kerta on tapahtunut jotain, joka on johtanut ei toivottuun lopputulokseen ainakin jollain osa-alueella. Näinä hetkinä on voinut hyvin samaistua myös oppilaille tyypilliseen tunteseen, kun yrittää parhaansa eikä silti pääse siihen, mihin oli pyrkinyt. Omien kokemusteni kautta tulen tekeemään parhaani opetustyössä, jotta oppilaat uskaltaisivat kokeilla ja saavuttaisivat tavoitteensa, vaikka epäonnistumisia tulisi matkalla. Epäoonistumisten jälkeen onnistumisen kokemukset tuntuvat aina parhaimmilta. 

Tämä projekti on vienyt minulta aikaa paljon enemmän kuin suunnittelin. En pidä huonona asiana opintojakson pitkittymistä, sillä näkisin projektin onnistumisen vaatineen tuon kaiken ajan. Olen tarvinnut aikaa ajatella eri vaiheiden toteuttamista ja vaihtoehtoja. Ja aikaa olla myös tekemättä tätä. Mekko on syntynyt vähitellen, mutta olen siihen tyytyväisempi, kuin mihinkään aiemmista ompelu/vaatetustöistäni. Se vei aikaa, ja ehkä juuri siksi siitä tuli niin rakas, melkein yhtä rakas kuin kansallispukuni ovat minulle Rajoja tuli ylitettyä, mutta se kannatti. Koko matka Kolilta ottamastani valokuvasta valmiiksi mekoksi.